MA MENEN HUOMENNA BALILLE! Ja oon niilla hoodeilla joulukuun puoleenvaliin asti, lento Thaikkuihin jouluu viettaa mamin kans lahtee 14.12.
Oon tulevan yon Yogyakartassa Keski-Jaavalla. Mun lento lahtee huomenna vasta yheksalta illalla, et mulla on koko huominen aamu ja paiva aikaa teha kaikkee. Eka olin suunnitellu menevani Balille vasta maanantaina, mut tutstuin Pangandarissa pariin tyyppiin, jotka lentaa tanaan Balille, niin meenki sitten vahan aikasemmin sinne.
Huomenna aamulla kelasin heraa aikasin ja menna Borobudur-temppelille. Illalla sitten astun koneeseen ja toivon, ettei se oo mun viimenen matka. Indonesiassa tapahtuu verrataten paljon lento-onnettomuuksii, vuonna 35, mutta kaikissa ei ollu kuolleita mukana. Lennan Lion airilla ja se on EUn lentokiellossa, mutta ei niitten montakaan konetta oo tipahtanu, aina valilla ajellu kiitoradasta vahan ohi..
Olin tosiaan Pangandarissa viimeset nelja yota, lauantaista tahan paivaan eli keskiviikkoon. Oli kyl reissun tahan asti magein paikka, parhaat tyypit ja Arak. Paivat meni biitisilla, surffatessa ja hengatessa. Maanantai-iltana mentii kohtuuisolla porukalla yhen paikallisen kotiin paivalliselle, otettii muutamat juomat ja suunnattii biitsille. Siel meille tehtiin nuotio ja chillattiin siel Arakin ja bissen voimin varmaan neljaan asti. Aamulla oli taas aika voittajafiilis,vannoin etten enaa ikina juo Arakia.... Mutta 12h myohemmin oltiin taas kannun ymparilla ja elama alko hymyilla. Taa mies, kenen himassa oltiin maanantaina syomassa, on ihan uskomaton tyyppi, se on nahny ja kokenu elamassaan ihan helvetisti ja sen elamanasenne on ehka paras, mita oon kenellaan ikina nahny ja kuullu. Huipputyyppi.
Ennen Pandangarania olin Bandungissa "Jaavan Pariisissa". Mulle jai siita vahan tyhja olo, likanen kaupunki, eika oikeen mitaan nakemista. Kavin kuitenkin kaupungin pohjoispuolella sellasella kraaterilla. Iso kuoppa 2km korkeudessa ja siel hais ihan helvetin pahalle. Kuulin, etta sen kraaterin voi kiertaa kavellen, niin paatin teha sen. Alku alko lupaavasti parin metrin polkua kavellessa, mutta puolenvalin jalkeen taa tie havis ja edessa oli pelkka jaatava kipuaminen viidakkoon.. Mua ei oo ikina pelottanu niin paljoo kun siella viidakossa yksin santaillessa ymapriinsa ja varoin, etten vaan nakis yhtaan hamista. Jotkut tietaa, kuin paljon pelkaan hamahakkeja, etta voi ehka melkeen kuvitella. Selvisin kuitenkin hengissa ja olo oli kun 20km juoksulenkin jalkeen.
Bogorista menin siis Cimajaan, mika on kuuluisa surffispotti Lounais-Jaavalla. Tiesin, etta on low season menossa, mutta en ollu osannu oottaa, etta se tarkottas sita, etta koko kyla on kun ruton jalilta. Ekana iltana yritin ettii ees yhta ihmista jostaan raflasta, mutta epaonnistuin. Meninsitten viereiseen hotelliin syomaa, kun siella oli Wi-Fi. Seuraavana iltana kaks sveitsilaista eksy mun hotlan raflaan, niin niitten kanssa sitten istuttii ja jauhettii shaibaa.
Eipa tas kai nyt muuta, kuvia ei tuu, koska kone ei taaskaan suostu tunnistaa mun kameraa eika luuria... Mutta oon kuitenkin ihan kartalla viel, katotaan mika on tilanne Balin jalkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti