En oikee tiia, mista alottaisin. Viimeset kaks viikkoo on menny ihan hujauksessa. Nopeesti viimeset viikot vois kiteyttaa sanoihin: alkoholi, aurinko, surffaus ja kipeena oleminen. Niin ja havitin mun toisen kameran, kannissa tietty... Ja se jaljella oleva on rikki, etta talla hetkella mun ainoo valine on puhelin.. Ja ei siina mitaan, mut kuvaaminen kuluttaa ihan sairaasti akkua ja mulla ei oo laturia mukana, ainoostaan USB-johto,et joudun aina tulee koneelle lataa luurin...
Sain eilen riuhtastua itteni Balin Kutasta, mihin tosiaan juutuin pariks viikoks... Tarkotus oli kierrella enempikin ympari Balia, mutta se jai sitten vaan ajatustasolle... Oon nyt Padangbaissa, tosi jees ja rauhallinen Kutan jalkeen, lahinna vaan lapikulkupaikka matkalla Lombokille, mut kyl taal pari yota menee. Tas kylan keskustassa on tosi jees hiekkaranta, mut se on taynna kalastusveneita, et jos uimaan haluu, niin saa kavella vahan matkan paahan makien taakse pienille ja sairaan mageile rannoille, et en valita.
Huomenna kelasin ottaa laivan Lombokille, en kyl viel yhtaan tiia, minne sinne haluun menna. Ekaks meinasin ihan vaan lapalla menna Lombokin Kutaan, mut se on kuulemma aika totaalisen surffispotti, et ei ihan mikaan ihanteellinen vaan rannalla chillaamiseen ja uimiseen. Toinen vaihtoehto olis sitten Lombokin turistirysa Senggigi-beach, siina olis se hyva puoli, etta sielta paasee helposti Gileille.
Ma en oikee tiia, mita ma sielt Balin Kutasta kertoisin. Paivat meni rannalla frendien kans palaessa ja illalla sit joko syomaan ja nukkumaan tai syomaan ja juomaan. Ostin myos surffilaudan toiselt kanadalaiselt jatkalta, jotka tapasin Jaavalla(et oon sit muka surffanuki vahase).Ne siis lahti joku vahan yli viikko sitten Ausseihin duuniin. En kelannu todellakaan raahata sita lautaa Thaikkuihin, joten jatan sen Balille yhen tutun taloon ja taa sama kanadalainen saa sen sit takas, kun tulee Balille. Bileet Kutassa ei oo muuttunu viime maaliskuulta mihinkaan, aussit on edelleen yhta hulluja ja Sky Garden tarjoilee vielakin ilmasia juomia.
Niin ja Balilla melkeen kaikki mun tutut oli kipeena. Kuume ja jaatava yska, eli taysin samat kun mulla. Ma alan vahitellen olla terve, eilen ja tanaan kavin jopa lenkillakin. Reipasta...
Alkaa vahitellen olla luurissa taas hetkeks virtaa, niin voin lahtee mun uuteen majapaikkaan ja sit rannalle.
perjantai 2. joulukuuta 2011
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Cimaja-Bandung-Pangandaran
MA MENEN HUOMENNA BALILLE! Ja oon niilla hoodeilla joulukuun puoleenvaliin asti, lento Thaikkuihin jouluu viettaa mamin kans lahtee 14.12.
Oon tulevan yon Yogyakartassa Keski-Jaavalla. Mun lento lahtee huomenna vasta yheksalta illalla, et mulla on koko huominen aamu ja paiva aikaa teha kaikkee. Eka olin suunnitellu menevani Balille vasta maanantaina, mut tutstuin Pangandarissa pariin tyyppiin, jotka lentaa tanaan Balille, niin meenki sitten vahan aikasemmin sinne.
Huomenna aamulla kelasin heraa aikasin ja menna Borobudur-temppelille. Illalla sitten astun koneeseen ja toivon, ettei se oo mun viimenen matka. Indonesiassa tapahtuu verrataten paljon lento-onnettomuuksii, vuonna 35, mutta kaikissa ei ollu kuolleita mukana. Lennan Lion airilla ja se on EUn lentokiellossa, mutta ei niitten montakaan konetta oo tipahtanu, aina valilla ajellu kiitoradasta vahan ohi..
Olin tosiaan Pangandarissa viimeset nelja yota, lauantaista tahan paivaan eli keskiviikkoon. Oli kyl reissun tahan asti magein paikka, parhaat tyypit ja Arak. Paivat meni biitisilla, surffatessa ja hengatessa. Maanantai-iltana mentii kohtuuisolla porukalla yhen paikallisen kotiin paivalliselle, otettii muutamat juomat ja suunnattii biitsille. Siel meille tehtiin nuotio ja chillattiin siel Arakin ja bissen voimin varmaan neljaan asti. Aamulla oli taas aika voittajafiilis,vannoin etten enaa ikina juo Arakia.... Mutta 12h myohemmin oltiin taas kannun ymparilla ja elama alko hymyilla. Taa mies, kenen himassa oltiin maanantaina syomassa, on ihan uskomaton tyyppi, se on nahny ja kokenu elamassaan ihan helvetisti ja sen elamanasenne on ehka paras, mita oon kenellaan ikina nahny ja kuullu. Huipputyyppi.
Ennen Pandangarania olin Bandungissa "Jaavan Pariisissa". Mulle jai siita vahan tyhja olo, likanen kaupunki, eika oikeen mitaan nakemista. Kavin kuitenkin kaupungin pohjoispuolella sellasella kraaterilla. Iso kuoppa 2km korkeudessa ja siel hais ihan helvetin pahalle. Kuulin, etta sen kraaterin voi kiertaa kavellen, niin paatin teha sen. Alku alko lupaavasti parin metrin polkua kavellessa, mutta puolenvalin jalkeen taa tie havis ja edessa oli pelkka jaatava kipuaminen viidakkoon.. Mua ei oo ikina pelottanu niin paljoo kun siella viidakossa yksin santaillessa ymapriinsa ja varoin, etten vaan nakis yhtaan hamista. Jotkut tietaa, kuin paljon pelkaan hamahakkeja, etta voi ehka melkeen kuvitella. Selvisin kuitenkin hengissa ja olo oli kun 20km juoksulenkin jalkeen.
Bogorista menin siis Cimajaan, mika on kuuluisa surffispotti Lounais-Jaavalla. Tiesin, etta on low season menossa, mutta en ollu osannu oottaa, etta se tarkottas sita, etta koko kyla on kun ruton jalilta. Ekana iltana yritin ettii ees yhta ihmista jostaan raflasta, mutta epaonnistuin. Meninsitten viereiseen hotelliin syomaa, kun siella oli Wi-Fi. Seuraavana iltana kaks sveitsilaista eksy mun hotlan raflaan, niin niitten kanssa sitten istuttii ja jauhettii shaibaa.
Eipa tas kai nyt muuta, kuvia ei tuu, koska kone ei taaskaan suostu tunnistaa mun kameraa eika luuria... Mutta oon kuitenkin ihan kartalla viel, katotaan mika on tilanne Balin jalkeen!
Oon tulevan yon Yogyakartassa Keski-Jaavalla. Mun lento lahtee huomenna vasta yheksalta illalla, et mulla on koko huominen aamu ja paiva aikaa teha kaikkee. Eka olin suunnitellu menevani Balille vasta maanantaina, mut tutstuin Pangandarissa pariin tyyppiin, jotka lentaa tanaan Balille, niin meenki sitten vahan aikasemmin sinne.
Huomenna aamulla kelasin heraa aikasin ja menna Borobudur-temppelille. Illalla sitten astun koneeseen ja toivon, ettei se oo mun viimenen matka. Indonesiassa tapahtuu verrataten paljon lento-onnettomuuksii, vuonna 35, mutta kaikissa ei ollu kuolleita mukana. Lennan Lion airilla ja se on EUn lentokiellossa, mutta ei niitten montakaan konetta oo tipahtanu, aina valilla ajellu kiitoradasta vahan ohi..
Olin tosiaan Pangandarissa viimeset nelja yota, lauantaista tahan paivaan eli keskiviikkoon. Oli kyl reissun tahan asti magein paikka, parhaat tyypit ja Arak. Paivat meni biitisilla, surffatessa ja hengatessa. Maanantai-iltana mentii kohtuuisolla porukalla yhen paikallisen kotiin paivalliselle, otettii muutamat juomat ja suunnattii biitsille. Siel meille tehtiin nuotio ja chillattiin siel Arakin ja bissen voimin varmaan neljaan asti. Aamulla oli taas aika voittajafiilis,vannoin etten enaa ikina juo Arakia.... Mutta 12h myohemmin oltiin taas kannun ymparilla ja elama alko hymyilla. Taa mies, kenen himassa oltiin maanantaina syomassa, on ihan uskomaton tyyppi, se on nahny ja kokenu elamassaan ihan helvetisti ja sen elamanasenne on ehka paras, mita oon kenellaan ikina nahny ja kuullu. Huipputyyppi.
Ennen Pandangarania olin Bandungissa "Jaavan Pariisissa". Mulle jai siita vahan tyhja olo, likanen kaupunki, eika oikeen mitaan nakemista. Kavin kuitenkin kaupungin pohjoispuolella sellasella kraaterilla. Iso kuoppa 2km korkeudessa ja siel hais ihan helvetin pahalle. Kuulin, etta sen kraaterin voi kiertaa kavellen, niin paatin teha sen. Alku alko lupaavasti parin metrin polkua kavellessa, mutta puolenvalin jalkeen taa tie havis ja edessa oli pelkka jaatava kipuaminen viidakkoon.. Mua ei oo ikina pelottanu niin paljoo kun siella viidakossa yksin santaillessa ymapriinsa ja varoin, etten vaan nakis yhtaan hamista. Jotkut tietaa, kuin paljon pelkaan hamahakkeja, etta voi ehka melkeen kuvitella. Selvisin kuitenkin hengissa ja olo oli kun 20km juoksulenkin jalkeen.
Bogorista menin siis Cimajaan, mika on kuuluisa surffispotti Lounais-Jaavalla. Tiesin, etta on low season menossa, mutta en ollu osannu oottaa, etta se tarkottas sita, etta koko kyla on kun ruton jalilta. Ekana iltana yritin ettii ees yhta ihmista jostaan raflasta, mutta epaonnistuin. Meninsitten viereiseen hotelliin syomaa, kun siella oli Wi-Fi. Seuraavana iltana kaks sveitsilaista eksy mun hotlan raflaan, niin niitten kanssa sitten istuttii ja jauhettii shaibaa.
Eipa tas kai nyt muuta, kuvia ei tuu, koska kone ei taaskaan suostu tunnistaa mun kameraa eika luuria... Mutta oon kuitenkin ihan kartalla viel, katotaan mika on tilanne Balin jalkeen!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Jakarta-Bogor
Ihan ensiks, minuutti sitten puol metria mun jalan vieresta juoksi ROTTA, luulin sita eka kissaks... Ja oon koneella 10 metrin paassa siita, missa mun pitais nukkua kohta.. Jostaan syysta mua ei vasyta yhtaan.
Oon siis jattany Jakartan puhtaat lakanat taakse ja matkustin tanaan vahan yli tunnin junalla suoraan etelaan Bogoriin. Taa on sellanen miljoonan ihmisen kaupunki tulivuorten keskella ja taalla sataa arviolta useimmiten maailmassa ja ukkosiakin on noin joka toinen paiva.
Hetkeks takas Jakartaan. Hostellissa tutstun hollantilaiseen Tessaan, jonka kanssa hengailtiin lauantai ympariinsa. Meijan oli eka tarkotus menna Monasiin, 125m korkeen tornin huipulle, mutta muslimeille oli sunnuntaina joku suuri juhlapaiva, joten ei sitten mentykaan, kun ne oli paattany lyoda lapun luukulle jo klo 1pm.
Ei masennuttu siita, etta ei paasty kattelemaan savuista nakymaa Jakartan kattojen yli vaan suunnattiin Indonesian suurimpaan moskeijaan, johon mahtuu kuulemma 200 000ihmista. En oo kai ikina aikasemmin ollu moskeijassa, ja en voinu pokkana kavella siina kaavussa ympariinsa. Ei saatu moskeijassa uskonnollista heratysta, joten kaveltiin viereiseen katoliseen katedraaliin. Istuttiin taka-alalle ja mietittiin hieman outoja biisivalintoja. Yhtakkia nahtiin eessa valkonen huntu ja musta puku. Oltiin sitten tungettu ittemme joittenkin haaseremoniaan. Ehotin, etta jaatas pokkana kuokkimaan ja etittas se partypaikka ja boolikulho....
Tajusin, etta oon ollu taysin ilman alkoholia HKI-FRA lennosta asti. Naa pellet ei juo kun bissee taalla, jos sitakaan. Tanaan tosin olin jo melkeen tilaamassa Bintangia, kun pitas jotenki saada nukuttua taalla elaintarhassa. Elaimista puheenollen taalla myydaan kaduilla pienenpienia ihan sairaan sulosia pupuja ja kissanpentuja. Mun sydanta sarkee naha ne niissa ahtaissa hakeissa liikenteen keskella :(
Tanaan kun saavuin Bogoriin, olin tsekannu mun raamatusta(Lonely Planet Indonesia) pari mahollista yopaikkaa. Kadulla tuli joku paikallinen opastamaan mua, etta taa Pensionne Firmann on parempi niista kahesta vaihtoehosta, luotin siihen ja otin itelleni huoneen taalta. Mulla on ilmeisesti kahenhengen huone, kaks sankyy siella ainki on. Sankyihin se sistustus sitten jaaki, jokuu poju raahas sinne tuulettimen, minka kun laitto taysille, niin se oli kun lentoon lahossa. Ehka pahinta tassa on toi vessa. Jaettu asian style -wc, eli pelkka reika lattiassa. Loysin myos suihkun sielta kopista. Pakko mun on seki testata, ei ihan hirveesti houkuta..
Bogorissa ei oikeestaan ole mitaan muuta nahtavaa kuin kaupungin keskella sijaitseva puutarha, missa on joku parituhatta erilaista puuta ja puskaa. Hengailin siella jokusen tunnin ja suostuin taas muutamiiin valokuviin paikallisten kanssa. Se oli oikeesti ihan magee ja siel oli kivan viilee. Oon polttanu sankarillsiesti mun niskan; rinkan kantaminen sujuu kun tanssi!! Oon tassa miettiny, etta mita helvettia ma ees teen koko kaupungissa, ois pitany menna vaan suoraan biitsille, minne kyl oonki heti seuraavan moskeija-kiekasun jalkeen suuntaamassa.
Pps.Jatkossa mulla on mielikuvituspoikaystava Suomessa. Yks Afrikkalainen jatka Jakartassa hostellissa alko vannomaan mulle rakkautta melkeen ensi tapaamsiella(joo-joo, mita niilla miehilla on aina mielessa...) ja tanaan yks hantaheikkimatkaopas taalta Bogorista yritti lahtee mun kanssa matkustamaan ympariinsa. Ajatuskin siita mun kaa samassa huonessa sai kylmatvareet kulkee...
Ppps. Muuten menee hyvin, mutta taa yopaikka oli vaan aika hutiveto ja tarvin henkista skarppausta nyt!
Oon siis jattany Jakartan puhtaat lakanat taakse ja matkustin tanaan vahan yli tunnin junalla suoraan etelaan Bogoriin. Taa on sellanen miljoonan ihmisen kaupunki tulivuorten keskella ja taalla sataa arviolta useimmiten maailmassa ja ukkosiakin on noin joka toinen paiva.
 |
| Bogor |
Hetkeks takas Jakartaan. Hostellissa tutstun hollantilaiseen Tessaan, jonka kanssa hengailtiin lauantai ympariinsa. Meijan oli eka tarkotus menna Monasiin, 125m korkeen tornin huipulle, mutta muslimeille oli sunnuntaina joku suuri juhlapaiva, joten ei sitten mentykaan, kun ne oli paattany lyoda lapun luukulle jo klo 1pm.
 |
| Monas, tunnetaan myos nimella Sukarno's final erection |
Ei masennuttu siita, etta ei paasty kattelemaan savuista nakymaa Jakartan kattojen yli vaan suunnattiin Indonesian suurimpaan moskeijaan, johon mahtuu kuulemma 200 000ihmista. En oo kai ikina aikasemmin ollu moskeijassa, ja en voinu pokkana kavella siina kaavussa ympariinsa. Ei saatu moskeijassa uskonnollista heratysta, joten kaveltiin viereiseen katoliseen katedraaliin. Istuttiin taka-alalle ja mietittiin hieman outoja biisivalintoja. Yhtakkia nahtiin eessa valkonen huntu ja musta puku. Oltiin sitten tungettu ittemme joittenkin haaseremoniaan. Ehotin, etta jaatas pokkana kuokkimaan ja etittas se partypaikka ja boolikulho....
 |
| Ps. En ole raskaana, vaikka kuvasta vois luulla toisin |
 |
| Hunny Hostel Jakarta, voin suositella! |
Tajusin, etta oon ollu taysin ilman alkoholia HKI-FRA lennosta asti. Naa pellet ei juo kun bissee taalla, jos sitakaan. Tanaan tosin olin jo melkeen tilaamassa Bintangia, kun pitas jotenki saada nukuttua taalla elaintarhassa. Elaimista puheenollen taalla myydaan kaduilla pienenpienia ihan sairaan sulosia pupuja ja kissanpentuja. Mun sydanta sarkee naha ne niissa ahtaissa hakeissa liikenteen keskella :(
Tanaan kun saavuin Bogoriin, olin tsekannu mun raamatusta(Lonely Planet Indonesia) pari mahollista yopaikkaa. Kadulla tuli joku paikallinen opastamaan mua, etta taa Pensionne Firmann on parempi niista kahesta vaihtoehosta, luotin siihen ja otin itelleni huoneen taalta. Mulla on ilmeisesti kahenhengen huone, kaks sankyy siella ainki on. Sankyihin se sistustus sitten jaaki, jokuu poju raahas sinne tuulettimen, minka kun laitto taysille, niin se oli kun lentoon lahossa. Ehka pahinta tassa on toi vessa. Jaettu asian style -wc, eli pelkka reika lattiassa. Loysin myos suihkun sielta kopista. Pakko mun on seki testata, ei ihan hirveesti houkuta..
 |
| Ei paha, kylla ne vissiin siivoo taalla |
 |
| Kebun raya |
Pps.Jatkossa mulla on mielikuvituspoikaystava Suomessa. Yks Afrikkalainen jatka Jakartassa hostellissa alko vannomaan mulle rakkautta melkeen ensi tapaamsiella(joo-joo, mita niilla miehilla on aina mielessa...) ja tanaan yks hantaheikkimatkaopas taalta Bogorista yritti lahtee mun kanssa matkustamaan ympariinsa. Ajatuskin siita mun kaa samassa huonessa sai kylmatvareet kulkee...
Ppps. Muuten menee hyvin, mutta taa yopaikka oli vaan aika hutiveto ja tarvin henkista skarppausta nyt!
perjantai 4. marraskuuta 2011
Singapore-Jakarta
Mun piti fiksalilla tota ulkonakoo, mutta ei sitten kiinnostus niin pitkalle riittany, etta antaa olla!
Oon nyt toista paivaa Big Durianissa eli Jakartassa. Jos joku ei tiia, mika on durian, niin se on pahaltava haiseva hedelma, joka on kieletty Singaporessa oikeestaan kaikilla julkisilla paikoilla ja hotelleissa. Ei taalla musta mitenkaan erityisen paskalta haise, ihan normaalilta kuumalta ja saasteiselta K-Aasian kaupungilta.
Tulin tanne eilen Air Asian lennolla. Mulla on jotenki koko matkan ajan ollu olo, et jengi yrittaa mua varotella menemasta Jakartaan, jopa lentokentalla virkailija kysy, etta oliko mulla pelkka vaihto taalla.
Jo Jakartan lentokentalla huomas, etta nyt ollaan tultu pullaposki-Singaporesta johonkin ihan muualle. Ei taa vielakaan mun mielesta kaikkien varottelujen ja epailyjen arvonen paikka oo ollu. Mita nyt toi liikenne on jotaan ihan kasittamattoman hulluu. Edes yhensuuntasilla kaduilla ei voi tietaa, mista tulee seuraava auto, tuk-tuk, mopo, moottoripyora, lava-auto, bussi, ruokakarryt tai lentokone. Jakartassa asuu 10 miljoonaa ihmista keskusta-alueella, etta ehka se vahan selittaa tata liikennetta. Jokanen onnistunu tienylitys on epaonnistunu itsemurhayritys.
Pystyin sahlaamaan jo lentokentalta itteni vaaraan bussiin. Reippaasti skippasin kaikki taksikuskit ja menin bussistandille ostamaan lippua. Tiesdin mihin oon menossa, mutta en sitten kattonu sita bussii ollenkaa mihin menin, hyppasin vaan ekasta takaovesta sisalle. Joku 10min ajon jalkee selvis, etta kappas, taa ei ookaan menossa Jakartan keskustaan. Mut sitten heitettii johki moottoritien varteen kyttien kopille istumaan ja venaamaan seuraavaa tai siis ensimmaista oikeeta bussia.
Taa hostelli, mis nyt oon, on tosi kiva ja puhdas, hintaa ehka 11e per yo. Kavelymatkan paassa on kaikki kaupat ja raflat ja monumentit.
Tanaan paatin aamulla repasta ja pukeutuu ekaa kertaa koko reissun aikana shortseihin. VIRHE. Olin kuullu juttua "asiallisesta puekutumisesta" mutta en nyt kelannu, etta mun ei-minishortsit olis liian repasevat. Kuulen kylla koko aika miesten ja valilla nasitenkin huutelua "hei miss" "where are you going" "where are you from" jne. Mutta tana aamuna matka laheiseen supermarkettiin osottautu katastrofaaliseks. En nyt sano, etta oisin liikenteen saanu sekasin, mutta vittu kylla sita huutelua tuli miljoona kertaa enemman, joku halus ottaa valokuvan, kaytiin melkee kasiks ja yks jopa heitti moponsa avaimet maahan ,etta oisin nostanu ne. Arvaa nostinko? No niinpa... Yritan skippaa kaikki huutelut ja kattoo vaan eteenpain, mutta voi aiti, jos vahingossa vilkaset ees jota kuta... Tein sitten akillisen liikkeen ja ostin ekat pitkat housut, jotkatuli vastaan, tai no polvet on peitossa. Hintaa oli ehka joku 3,5e.. Ainoo ,etta en tiia, mita naa taskut on, mutta kun mulla oli luuri taskussa ja vahan hikoilin, niin se tasku oli liimautunu siihen nayttoon kiinni....
Taal on muutenki ihan jaatavan halpaa, eilen kavin illalla safkaamassa, niin ruoka ja juoma ja tipit makso vahan paalle 2e. Ruokakaupassa katoin edella olevan naisen ruokavuorta ja se oli kympin..
Taa on tuhottoman hidas, nii nen lataa enempaa kuvia, kun joku muukin voi haluta tahan vissii paasta, muka....
Mutta teille kaikille, kaikki on hyvin ja hauskaa on ollu!
Oon nyt toista paivaa Big Durianissa eli Jakartassa. Jos joku ei tiia, mika on durian, niin se on pahaltava haiseva hedelma, joka on kieletty Singaporessa oikeestaan kaikilla julkisilla paikoilla ja hotelleissa. Ei taalla musta mitenkaan erityisen paskalta haise, ihan normaalilta kuumalta ja saasteiselta K-Aasian kaupungilta.
Tulin tanne eilen Air Asian lennolla. Mulla on jotenki koko matkan ajan ollu olo, et jengi yrittaa mua varotella menemasta Jakartaan, jopa lentokentalla virkailija kysy, etta oliko mulla pelkka vaihto taalla.
Jo Jakartan lentokentalla huomas, etta nyt ollaan tultu pullaposki-Singaporesta johonkin ihan muualle. Ei taa vielakaan mun mielesta kaikkien varottelujen ja epailyjen arvonen paikka oo ollu. Mita nyt toi liikenne on jotaan ihan kasittamattoman hulluu. Edes yhensuuntasilla kaduilla ei voi tietaa, mista tulee seuraava auto, tuk-tuk, mopo, moottoripyora, lava-auto, bussi, ruokakarryt tai lentokone. Jakartassa asuu 10 miljoonaa ihmista keskusta-alueella, etta ehka se vahan selittaa tata liikennetta. Jokanen onnistunu tienylitys on epaonnistunu itsemurhayritys.
Pystyin sahlaamaan jo lentokentalta itteni vaaraan bussiin. Reippaasti skippasin kaikki taksikuskit ja menin bussistandille ostamaan lippua. Tiesdin mihin oon menossa, mutta en sitten kattonu sita bussii ollenkaa mihin menin, hyppasin vaan ekasta takaovesta sisalle. Joku 10min ajon jalkee selvis, etta kappas, taa ei ookaan menossa Jakartan keskustaan. Mut sitten heitettii johki moottoritien varteen kyttien kopille istumaan ja venaamaan seuraavaa tai siis ensimmaista oikeeta bussia.
Taa hostelli, mis nyt oon, on tosi kiva ja puhdas, hintaa ehka 11e per yo. Kavelymatkan paassa on kaikki kaupat ja raflat ja monumentit.
Tanaan paatin aamulla repasta ja pukeutuu ekaa kertaa koko reissun aikana shortseihin. VIRHE. Olin kuullu juttua "asiallisesta puekutumisesta" mutta en nyt kelannu, etta mun ei-minishortsit olis liian repasevat. Kuulen kylla koko aika miesten ja valilla nasitenkin huutelua "hei miss" "where are you going" "where are you from" jne. Mutta tana aamuna matka laheiseen supermarkettiin osottautu katastrofaaliseks. En nyt sano, etta oisin liikenteen saanu sekasin, mutta vittu kylla sita huutelua tuli miljoona kertaa enemman, joku halus ottaa valokuvan, kaytiin melkee kasiks ja yks jopa heitti moponsa avaimet maahan ,etta oisin nostanu ne. Arvaa nostinko? No niinpa... Yritan skippaa kaikki huutelut ja kattoo vaan eteenpain, mutta voi aiti, jos vahingossa vilkaset ees jota kuta... Tein sitten akillisen liikkeen ja ostin ekat pitkat housut, jotkatuli vastaan, tai no polvet on peitossa. Hintaa oli ehka joku 3,5e.. Ainoo ,etta en tiia, mita naa taskut on, mutta kun mulla oli luuri taskussa ja vahan hikoilin, niin se tasku oli liimautunu siihen nayttoon kiinni....
 |
Taal on muutenki ihan jaatavan halpaa, eilen kavin illalla safkaamassa, niin ruoka ja juoma ja tipit makso vahan paalle 2e. Ruokakaupassa katoin edella olevan naisen ruokavuorta ja se oli kympin..
Taa on tuhottoman hidas, nii nen lataa enempaa kuvia, kun joku muukin voi haluta tahan vissii paasta, muka....
Mutta teille kaikille, kaikki on hyvin ja hauskaa on ollu!
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Huomenna!
Huomenna tähän aikaan alan olla jo koneessa suuntana ensin Frankfurt ja sieltä Singapore. Singaporessa tuun olemaan pari yötä ja sieltä jatkan matkaa Jakartaan. En ihan hirveen tarkkoja pläänejä oo tehnyt, mutta joulukuun puolessa välissä lähtee lento Denpasarista Bangkokiin joulua viettämään mamman kanssa. Vuoden vaihteen jälkeiselle ajalle mulla ei ole suunnitelmia, enkä vielä tiedä millon tulen takas Suomeen, varmastikin viimeistään maaliskuun puolenvälin tienoilla, että pääsee vähän viellä lumillekin, jos sellasta on ees tulossa koko talvena...
Mulla on pää ihan jäätävän jumissa, en oo saanu mitään aikaseks, mitä ois pitäny tehdä. Rinkka on edelleen tyhjänä ja kamat ja asiat ihan levällään. Eilen juhlittiin Ullin 20v-synttäreitä ja otti aika koville, kun oltiin perjantaina Veeran kanssa oltu "parilla" Espoon Amarillossa. Vika duunipäivä ja ekaa kertaa olin myöhässä... Nyt on pakko tehä ryhtiliike ja koittaa vaikka pakata
Tilaa:
Kommentit (Atom)