Joulu tuli ja meni, vuoden vaihteesta selvitty hengissä ja nyt sijaintina Sumatra ja Medan METROPOLITAN.
Äiti tuli tosiaan joulukuun puolessavälissä Thaimaahan. Pyörittiin ensin joitakin päiviä Bangkokissa ja sitten jouluks Koh Changille, lähelle kambodzan ja Thaimaan rajaa. Chang oli jopa yllättävän kiva paikka, ei ainakaan vielä mikään täyteen ahdettu Samui tai Phuket. Käytiin snirklailemassa ja vesiputouksilla ja tietty biitsillä. Jouluaattoilta oli aika ikimuistonen/-muistamaton. Oltiin beach-partyissa ja juotiin Sang Som -bucketteja... Äitikin oli vähän kalpee seuraavana aamuna HAH!
Uudeks vuodeks menin sit Koh Phanganille yöbussilla, voi morje, matkan piti kestää 12h, mut kappas kaikkine odotteluineen ja viivästyksinee matka-aika oli yli 20h... No se ei tietenkää mua estänyt alottamaata uvn juhlintaa 29.12. Ekana oli vuorossa pool-partyt, ehkä parhaimmat missä oon ollu! Piti sitten tietty mennä mereenki uimaan ja kappas, siel oliki jotaan terävää pohjassa (koralli?!?) niin on sitten edelleen toinen nilkka hain syömän näkönen. Onneks mulla oli hengenpelastaja seurana uimassa!
30.12.countdown-bailut jatku. Aloteltiin Sang Som -ämpäreillä meijän hostellin(pakko kertoo siit lisää myöhemmin) ulkopuolella, maalailtiin toisiamme fluoridiväreillä ja juotiin vähän lisää. Jossaan vaiheessa sit lähettii rantaa kohti, mä en tosin päässy ikinä sinne asti, koska pääton jäädä "duuniin" yhelle viinakojulle. Siellä sit huutelin "bucket bucket bucket" ja hakkasin jotaan läpysköjä yhteen. Uv-aattoaamuna, vannoin etten juo enää ikinä.
Ja kuten normaalii, tää ikinä ei ollut hirveen pitkä aika. Kuuden aikaa illalla alko juominen ja elämä muutenki jo tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. No lopputulos oli kuitenkin kaikkee muuta kun kaunis. Haad rin nok -beach oli ihan liian täynnä, jengi hyppeli kännissä tulihyppistä ja muutenki meno oli aika hurjaa. Meijän hostellin vieressä oli kuutama ensiapuklinikka, niin ennen klo 22 31.12. olin nähny jo aika monta paareilla makaavaa pitilasta, joita lähettiib kiidättää Samuille sairaalaan.. Kaikista kauheimpia oli ehkä kuitenkin "missing-ilmotukset" lyhtypylväissä ja kauppojen seinillä... Mutta meijän hostellista kaikki selvis hengissä, pieniä ruhjeitahan nyt aina tulee?! Nim.mer. naama auki ja nenä täynmä hiekkaa. Ja tein perus-annettet eli hukkasin tavarani, heh.
Asuin tosiaan Om Ganesh -hostellissa, intialaisten miesten pitämä, tosi mukavaa porukkaa. Hostelli oli totaalisen bile, musa alko aamulla soimaan 11 ja sillon rohkeimmat alotti/jatko juomisen. Tätä jatku aina 2.1.asti kunnes kaikki lähti menee. Asuin huoneessa kaheksan HAISEVAN jätkän kanssa, vessat ja kylppärit oli uv-aattona oksettavassa kunnossa ja huoneissa ei melkeenpä mahtunu kävelemään, kun puolitäydet ämpärit ja muu roina vallotti areenan.
Ite olin 1.1. aika maassa, darra, hukkuneet tavarat jne, mietin jo melkeen kotona käymistä ennen Aus, mutta onneks pelastava enkeli saapui ja nouti mut ratsullaan pois Haad rinista. Hengasin sit pari päivää noin 10min ajomatkan päässä Baan Taissa aika mielenkiintosessa porukassa, haha. Mut oli kyl hauskaa ja erittäin hyvää vaihteluu uuden vuoden rellestyksien jäljeen. Kaikesta saan kiittää tyyppiä, jonka tapasin Balilla kaverin kautta, oli ihan huiput pari päivää. Ai toistanko itteeni?!? No oli siistii!
Nyt oon tosiaan Sumatran suurimmassa kaupungissa Medanissa. Tulin tänne eilen Surat Thanista Bangkokin kautta. Koh phanganilta menin laivalla ja taksilla Surat Thani -towniin ja olin siellä yhen yön aikasen lennon takia. Matkalla ST tapasin laivassa ruotsalaisen päälle 30v hemmon, joka oli viimeset 15vuotta vaan matkustellu ympäriinsä, pääasiassa SEAssa ja aina välilä käyny kotona kääntymässä töissä. Se oli sitten viime kesänä bileitten jälkeen kotiin mennessään huomannu, että sillä ei oo avaimia mukana. Päätti sitten kiivetä neljännen kerroksen asuntoonsa ja mennä ikkunasta sisälle. Tai yritti kiivetä. Se pääs aina 7m asti ja tipahti alas. Tuloksena murtunu selkäranka ja käsi ja joka paikka, mutta ihmeen kaupalla, se oli jo reissussa lokakuun lopussa, eikä sille jääny mitään pysyviä vammoja, pari kiloa eautaa vaan kropassa. Lucky boy. Tarinan opetus, älä unohda avaimia himaan?
Oon ihan innoissani tän päivän kuvaillu ympäri Medanii uudella kameralla, joku Nikonin Coolpix underwater ja on muuten hyvä! Pakko varmaan jossaa vaiheessa se Open water Padiki tehä, että pääsee muutki kuvailee kun muitten uimareitten persuksia.tai sit pitää mennä Gileille snorkkeloimaan.
Tänään kun olin kävelee kaupungissa niin yhteensä joku kymmenen koululaista ympäri keskustaa tuli haastatrelemaan mua ja varmaan yli 30 kuvaa pääsin koristaa, et kyl feimii löytyy heh. Randomein oli, kun yks poika kysy, että tiiänkö The Rasmuksen ja alko laulaa Guiltya.. Suurinosa varmaan muistaa tai vähintään tietää mun Rasmus-menneisyydestäni...
Mitä täs vielä lässyttämään, Medan on ihan jees, huomenna tai ylihuomenna moikkaa orankeja(toivottavasti suvaitsee näyttäytyä!!!) ja sieltä sitten Lake Toballe Kaakkois-Aasian suurimmalle järvelle. Eilen illalla tavattiin yks sveitsiläinen isohko mies, jolla on oma kanootti messissä(?!?! joku matkalaukkumalli kuulemma)ja se on menossa melomaan kaheks kuukaudeks Toballe, mä todellakin haluun sen nähä!!
Niin ja mikä toi otsikko on, oon tosiaan ollu pyöreet 70päiv, ehkä ylikin reissussa ja rinkka painaa edelleen samat 8kg. Vaatteet on tehny täydellusen kuertoksen, alusvaatteet on varmaan ainoot samat kun Suomesta lähtiessä. Ennen Australiaa pitää tehä shopping-retki ehkä Jakartaan ja ostaa jotaan fiksumpia vaatteita.
Kirjotusvirheistä pahottelen, mut vaan pahottelen, en jaksa luurilla alkaa korjailemaan!
