tiistai 31. tammikuuta 2012

PICS

MEDAN

Mind the gap. Tai siis useat... 


Medan Metropolitan

Laadusta ei tingita!
Toisinaan liikenne oli jumissa

 BUKIT LAWANG
Rain forest!
Rain forest, 4 egee yo....

B1=koira, B2=possu 

The village
Noita riitti....
Omg viidakko....
Ja syy miks sinne piti menna!
Olio

MMMM
"Rafting"

LAKE TOBA


Parapat
Toba-a-a-a-aaaaa
Kuin jees
I'll be back!
Taas viidakossa.......

LAKE MANINJAU


About 55km jarven ympari.. Seuraavana paivana en ajellukaan..... Auts
No se jarvi
Muaro beach bungalows, jeees!
Paivan viimenen moskeijahuuto


JA VIELA


Istuintaskusta loyty rukoilusanat! Turvallista matkaa!
Pia kun oli kovin huolissaan, etta enko oo koskaan pessy Callea, nyt olen!
Bali kiittaa ja kuittaa

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

"we are always open, if not closed"

Oon totaalisesti henkisesti jumittunu Toballe. Tulin tänne lauantaina ajatuksena, että ihan maksimissaan oon neljä yötä. Nut en kyllä todellakaan oo lähössä minnekään ennen tulevaa lauantaita. Vois kuvitella, et täällä on sit hirveesti tekemistä. Väärin. Päivä alkaa, et avaan silmäni mun 3euron huoneessa, laitan bikinit päälle ja kävelen noin 50metriä Kaakkois-Aasian suurimman vulkaanisen järven rantaan ottamaan aurinkoa. Jossaan vaiheessa päivää saatan ehkä raahautua 50metriä takasin ja ostaa yhen banaani-shaken ja ehkä jotaan syötävää. Viimesillä voimillani vaellan takas tuoliini ja makaan siinä niin kauan kun aurinko alkaa laskea tai alkaa sade. Illalla sit päivälliseen kuluu yleensä semmoset kolme tuntia, kun on vaan liian laiska liikkumaan pois. Ehkä suomalaiset diggaa tällasest, joka toinen vastaantulija on finski ja raflojen henkilökunta osaa vähintään muutaman sanan suomee. Ei tää nyt mikään Kanaria kuitenkaan oo, vielä ainakaan. Madventures, season 1, Indonesia, sieltä taitaa löytyy alkopotku tälle suomalaisvaellukselle.

Sunnuntaina repästiin yhen suomalaisen(ylläri!) kanssa ja lähettiin skoballa läheiselle vesiputoukselle. Tai siis ei me sitä putousta ikinä löydetty. Vaellettiin vaan ympäri jotaan peltoja ja puskia, saatiinpa ees vähän aktiviteettia ja oli niillä huudeilla ihan ok maisematki..

Ennen kun tulin chillaa tänne Toballe, olin kolme yötä Bukit Lawang -viidakkokylässä. Annette viidakossa? Kyllä. Hämähäkkejä? Pari.
Tein myös yhen päivän "chicken-trekin" viidakkoon. Mul kävi hyvä tsägä, kun mun ryhmän muut jäsenet oli kipeinä(vahingonilo, paras ilo) niin pääsin kahestaan oppaan kanssa. Krapulaisen oppaan kanssa. Mut hauskaa oli. Nähtiin puolivillejä orankeja, sikana apinoita ja jotaan mustia orangin näkösiä ja kokosia gipponeita. Aluks olin kyllä ihan totaalisen paniikissa, mut onneks maasto oli niin vaativaa, et ainoo mitä pysty kelaa oli, että mihin seuraavaks laittaa jalan tai mistä ottaa kiinni. Vaellettiin joku 5h ja laskettiin koskee pitkin takas kylään.

Buukkasin toissapäivänä lennot Balilta Perthin kautta Melbourneen. Lähtö Balilta 3.-4.2. välisenä yönä. Meinaa melkeen tulla kiire, kun täs pitäs parissa viikossa saattaa tää Sumatra loppuun, käydä Jakartassa(muistaakseni vannoin, etten enää ikinä mee sinne?!?) shoppailee ja siitä päästä vielä Balille pari päivää ennen lentoo.

Hommasin tosiaan noin kuukausi sitten vuoden Working Holiday -viisumin Ausseihin. Alotan sekoilut Melbournesta ja talveks(kesä-elokuu) olis siistii päästä vuorille, niin pääsis ees vähän pulkkailee.

Pitää varmaan lähtee ostaa bussilippu Bukittinggii, niin pääsee täält joskus eteenpäin. Semmonen kevyt vähintään 15h-bussimatka taas eessä, mut kaipa se on täältä joskus liikuttava...

maanantai 9. tammikuuta 2012

+/- 0 kg

Joulu tuli ja meni, vuoden vaihteesta selvitty hengissä ja nyt sijaintina Sumatra ja Medan METROPOLITAN.
Äiti tuli tosiaan joulukuun puolessavälissä Thaimaahan. Pyörittiin ensin joitakin päiviä Bangkokissa ja sitten jouluks Koh Changille, lähelle kambodzan ja Thaimaan rajaa. Chang oli jopa yllättävän kiva paikka, ei ainakaan vielä mikään täyteen ahdettu Samui tai Phuket. Käytiin snirklailemassa ja vesiputouksilla ja tietty biitsillä. Jouluaattoilta oli aika ikimuistonen/-muistamaton. Oltiin beach-partyissa ja juotiin Sang Som -bucketteja... Äitikin oli vähän kalpee seuraavana aamuna HAH!

Uudeks vuodeks menin sit Koh Phanganille yöbussilla, voi morje, matkan piti kestää 12h, mut kappas kaikkine odotteluineen ja viivästyksinee matka-aika oli yli 20h... No se ei tietenkää mua estänyt alottamaata uvn juhlintaa 29.12. Ekana oli vuorossa pool-partyt, ehkä parhaimmat missä oon ollu! Piti sitten tietty mennä mereenki uimaan ja kappas, siel oliki jotaan terävää pohjassa (koralli?!?) niin on sitten edelleen toinen nilkka hain syömän näkönen. Onneks mulla oli hengenpelastaja seurana uimassa!
30.12.countdown-bailut jatku. Aloteltiin Sang Som -ämpäreillä meijän hostellin(pakko kertoo siit lisää myöhemmin) ulkopuolella, maalailtiin toisiamme fluoridiväreillä ja juotiin vähän lisää. Jossaan vaiheessa sit lähettii rantaa kohti, mä en tosin päässy ikinä sinne asti, koska pääton jäädä "duuniin" yhelle viinakojulle. Siellä sit huutelin "bucket bucket bucket" ja hakkasin jotaan läpysköjä yhteen. Uv-aattoaamuna, vannoin etten juo enää ikinä.
Ja kuten normaalii, tää ikinä ei ollut hirveen pitkä aika. Kuuden aikaa illalla alko juominen ja elämä muutenki jo tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. No lopputulos oli kuitenkin kaikkee muuta kun kaunis. Haad rin nok -beach oli ihan liian täynnä, jengi hyppeli kännissä tulihyppistä ja muutenki meno oli aika hurjaa. Meijän hostellin vieressä oli kuutama ensiapuklinikka, niin ennen klo 22 31.12. olin nähny jo aika monta paareilla makaavaa pitilasta, joita lähettiib kiidättää Samuille sairaalaan.. Kaikista kauheimpia oli ehkä kuitenkin "missing-ilmotukset" lyhtypylväissä ja kauppojen seinillä... Mutta meijän hostellista kaikki selvis hengissä, pieniä ruhjeitahan nyt aina tulee?! Nim.mer. naama auki ja nenä täynmä hiekkaa. Ja tein perus-annettet eli hukkasin tavarani, heh.

Asuin tosiaan Om Ganesh -hostellissa, intialaisten miesten pitämä, tosi mukavaa porukkaa. Hostelli oli totaalisen bile, musa alko aamulla soimaan 11 ja sillon rohkeimmat alotti/jatko juomisen. Tätä jatku aina 2.1.asti kunnes kaikki lähti menee. Asuin huoneessa kaheksan HAISEVAN jätkän kanssa, vessat ja kylppärit oli uv-aattona oksettavassa kunnossa ja huoneissa ei melkeenpä mahtunu kävelemään, kun puolitäydet ämpärit ja muu roina vallotti areenan.

Ite olin 1.1. aika maassa, darra, hukkuneet tavarat jne, mietin jo melkeen kotona käymistä ennen Aus, mutta onneks pelastava enkeli saapui ja nouti mut ratsullaan pois Haad rinista. Hengasin sit pari päivää noin 10min ajomatkan päässä Baan Taissa aika mielenkiintosessa porukassa, haha. Mut oli kyl hauskaa ja erittäin hyvää vaihteluu uuden vuoden rellestyksien jäljeen. Kaikesta saan kiittää tyyppiä, jonka tapasin Balilla kaverin kautta, oli ihan huiput pari päivää. Ai toistanko itteeni?!? No oli siistii!

Nyt oon tosiaan Sumatran suurimmassa kaupungissa Medanissa. Tulin tänne eilen Surat Thanista Bangkokin kautta. Koh phanganilta menin laivalla ja taksilla Surat Thani -towniin ja olin siellä yhen yön aikasen lennon takia. Matkalla ST tapasin laivassa ruotsalaisen päälle 30v hemmon, joka oli viimeset 15vuotta vaan matkustellu ympäriinsä, pääasiassa SEAssa ja aina välilä käyny kotona kääntymässä töissä. Se oli sitten viime kesänä bileitten jälkeen kotiin mennessään huomannu, että sillä ei oo avaimia mukana. Päätti sitten kiivetä neljännen kerroksen asuntoonsa ja mennä ikkunasta sisälle. Tai yritti kiivetä. Se pääs aina 7m asti ja tipahti alas. Tuloksena murtunu selkäranka ja käsi ja joka paikka, mutta ihmeen kaupalla, se oli jo reissussa lokakuun lopussa, eikä sille jääny mitään pysyviä vammoja, pari kiloa eautaa vaan kropassa. Lucky boy. Tarinan opetus, älä unohda avaimia himaan?

Oon ihan innoissani tän päivän kuvaillu ympäri Medanii uudella kameralla, joku Nikonin Coolpix underwater ja on muuten hyvä! Pakko varmaan jossaa vaiheessa se Open water Padiki tehä, että pääsee muutki kuvailee kun muitten uimareitten persuksia.tai sit pitää mennä Gileille snorkkeloimaan.

Tänään kun olin kävelee kaupungissa niin yhteensä joku kymmenen koululaista ympäri keskustaa tuli haastatrelemaan mua ja varmaan yli 30 kuvaa pääsin koristaa, et kyl feimii löytyy heh. Randomein oli, kun yks poika kysy, että tiiänkö The Rasmuksen ja alko laulaa Guiltya.. Suurinosa varmaan muistaa tai vähintään tietää mun Rasmus-menneisyydestäni...

Mitä täs vielä lässyttämään, Medan on ihan jees, huomenna tai ylihuomenna moikkaa orankeja(toivottavasti suvaitsee näyttäytyä!!!) ja sieltä sitten Lake Toballe Kaakkois-Aasian suurimmalle järvelle. Eilen illalla tavattiin yks sveitsiläinen isohko mies, jolla on oma kanootti messissä(?!?! joku matkalaukkumalli kuulemma)ja se on menossa melomaan kaheks kuukaudeks Toballe, mä todellakin haluun sen nähä!!

Niin ja mikä toi otsikko on, oon tosiaan ollu pyöreet 70päiv, ehkä ylikin reissussa ja rinkka painaa edelleen samat 8kg. Vaatteet on tehny täydellusen kuertoksen, alusvaatteet on varmaan ainoot samat kun Suomesta lähtiessä. Ennen Australiaa pitää tehä shopping-retki ehkä Jakartaan ja ostaa jotaan fiksumpia vaatteita.


Kirjotusvirheistä pahottelen, mut vaan pahottelen, en jaksa luurilla alkaa korjailemaan!